13.11.2016

Avautumista

Omasta mielestä en ole herkkänahkainen. Olen ihan huumorintajuinenkin. Mutta kun joku asia toistetaan koko ajan uudestaan ja uudestaan, niin alkaa oikeasti huumori loppumaan. Yhtä aikaa huvittaa ja v*****aa. Näitä asioita on nyt kaksi, mistä kuulen jatkuvasti.
Ensimmäinen:
Olen ottanut Skyrin sen suvun, luonteen ja harrastusominaisuuksien vuoksi. Olen usein sanonut, että koira saa olla vaikka vihreä, kunhan sen pääkoppa on kunnossa. Tiedostan sen, että Skyr erottuu bc joukosta, mutta minulla ei ole Skyr sen takia. Ihastuin Skyrin emään Maddeen kovasti ja ehdottomasti halusin siitä pennun. Myös pennun ottaminen oli tuolloin ajankohtaista, koska silloinen kisakoirani Tora oli pitkällä saikulla eikä toipumisesta ollut takeita.
Se mitä nyt kuulen koko ajan. Viikkoittain. Melkein päivittäin. Joka kerta kun liikun jossain Skyrin kanssa. Yleensä ihmiset ei tarkoita asiaa pahalla, vaan kysytään ihan kiinnostuksesta. Mutta sitten välillä tulee semmoista kommenttia, ettei oikeasti tiedä enää kuinka vastaisi niin, että pysyy itse asiallisena. "Ööö, kivan näköinen kelpie", "Mä tiedän, tuo sun koira on kelpien ja bc:n sekoitus, eikö vain?", "Oletko aivan varma, että tuo sinun koirasi on bc?", "Ei bc:t ole tuon näköisiä, kyllä minä puhdasrotuisen tunnistaisin", "Tuon parsonin ja aussien minä tunnistan, mutta mikä tuo ruskea on?" (juuri kun olen sekuntia aiemmin kertonut sen olevan bc), "Sinua on huijattu pentua otettaessa, tuohan on sekarotuinen", "Onko sinulla muka paperit tuolle koiralle?", "Oletko ollut astutushetkellä katsomassa, että sen nartun on varmasti astunut se koira, jonka väitetään olevan sen isä?" jne jne... Toki tulee ihasteluita ja niitä, jotka tunnistaa Skyrin bordercollieksi. Ihmettelen vaan sitä pokkaa, mitä kaikkea voidaan sanoa päin naamaa. Ja jos kysytään koiran rotua, niin mistä ihmeestä vastauksen jälkeen tulee vielä kysymys "Oletko nyt aivan varma?".
Toinen:
Kyllä. Minulla on pentu. Ja kyllä. Meillä on nyt taas neljä koiraa. Yllättävän paljon tunnun olevan muitten mielestä tilivelvollinen siitä, että otin pennun.
Meidän laumassa on Tiitu, joka on mummukka ja eläkkeellä. Sohvakoira, kainaloinen ja lenkkikaveri. Sitten on Siri. Siri on Miikan koira. Tein sillä itse agilityn alkuopetuksen, koska minulla ei sillä hetkellä ollut omaa harrastuskoiraa, joten lainasin sitä sen verran Miikalta. Nykyisin Miika itse harrastaa agia ja käy Sirin kanssa metsällä. Sitten minulla on Skyr. Tuo kelpie, eikä kun siis... Minulla on jo vuosia ollut kaksi harrastuskoiraa.Nyt kun on "vain" Skyr, tuntuu että teen sen kanssa liikaa. Toisaalta on se pelko, että jos Skyrille sattuisi ihan mitä vain, olisin taas ilman harrastuskoiraa. Käry tuli, koska Tora lähti. Nyt se on tuossa kasvamassa ja toivon siitä vauhdikasta harrastuskaveria. Sitten minulla on taas kaksi koiraa, joitten kanssa harrastaa. Voin tarjota molemmille riittävästi äksöniä, lepoa, lenkkejä, huolenpitoa. Kummallisen paljon pennun tulo on kanssaihmisiä liikuttanut. Eihän sen pitäisi olla kenenkään muun huolenaihe, kuin meidän perheen. Kaksi harrastavaa ihmistä, jotka pitää samalla lailla koirista huolen, niin kolme harrastuskoiraa ei minun mittapuulla ole paljon. Tähän liittyen olen myös saanut kaikenlaista kommenttia, että välillä saa ihan tosissaan hillitä itseään, ettei sano pahasti takaisin.
Nyt siellä usea varmasti ajattelee, että eihän tuossa nyt mitään ole ja ei tuommoisesta tarvitse suuttua. Pikkumaista. Tässä vaiheessa lue uudestaan tekstin aloitus.
Minulle ei ole mikään niin tärkeää kuin omat koirat. Ihmetyttää vaan niin suuresti se joidenkin ihmisten puheen suodattimen puuttuminen.

5.11.2016

Uuden testaamista

Olen huomannut, että nykyisin kun istuu töissä 8 tuntia päivässä koneella, niin kotona koneelle meneminen ei enää hirveästi houkuta. Kokeilen nyt semmoista, että jatkan juttujen ja kuvien julkaisua facen puolella. Sitä kun on näppärämpi päivittää puhelimellakin. Eli jatkossa juttuja voi seurata täällä: https://www.facebook.com/groups/583121675216659/




Eilen ruotsista kotiutui meille tämmöinen pieni bordercollie tyttönen nimeltään Käry. Lisää kuvia uudessa ryhmässä.

17.5.2016

Skyr

Vähän kuvia Skyr 10kk. Flunssaisen ihmisen helppo ratkaisu koiran aktivointiin; mene pellon laidalle, istu alas kameran kanssa ja anna koiralle pallo. Se heittelee sitä aivan itse itselleen :-)








15.5.2016

RIP Tora 9.7.2010-12.5.2016

Maailman raskain asia. Tätä päätöstä en olisi ikinä halunnut tehdä. Tästä koirasta en olisi ikinä halunnut luopua!!! Hyvää matkaa Rakas!
Sivupalkissa "Pilven reunalla" Torasta vähän enemmän.





Skyr on nyt 10kk ikäinen. Keskitytään agilityyn ja siinä mennään ja edetään rauhassa. Perusteet ja turvallinen suorittaminen on etusijalla. En tiedä ennakoinko, mutta kauheasti en uskalla hätäillä tämän koiran kanssa. Minnekään ei ole kiire. Skyr saa olla ihan vaan Skyr ja kasvaa ja aika näyttää mikä siitä isona tulee. Tällä hetkellä olen tyytyväinen tähän pieneen ruskeaan tyttöön. Skyr on hurjan kiltti ja ihana. Tekee reeneissä hyvin ja yrittää, mutta välillä saattaa keskittyminen herpaantua. Mutta pieni se vielä on ja saa tosiaan rauhassa kehittyä. 
Kovasti odotan kesää ja lomaa, jolloin toivottavasti pääsisi taas Skyrin kanssa pyörähtämään lampailla. Pari kertaa viime syksynä käytiin lampailla ja kovasti tekisi mieli pellolle.



10.10.2015

Pitkän pätkän päivitys...

Blogin päivittämistä on tullut lykättyä jo turhan kauan. On tuntunut vaikealta alkaa kirjoittamaan. Huomaan aina ajattelevani, että päivitän blogin heti, kun Toran tilanteesta on jotain selkeämpää mitä kirjoittaa, mutta ei sitä hetkeä vielä ole ollut. Ei selkeyttä tilanteeseen, eikä ajatusta siitä mitä kirjoitan ja jos kirjoitan, miten sen aloitan...


Kesän 2014 Saariselän kisojen jälkeen alkoi Toran kipuilu. Kipu tuli ja meni, joka kuitenkin paikallistui selkään. Reenattiin iisimmin ja syksyllä käytiin enää vain ihan parit kisat. Alkuvuodesta 2015 irtisanoin meidän valmennuspaikan Activelta, että Tora saa levätä kunnolla ja aletaan selän tutkimukset. Tähän mennessä ollaan siis käyty säännöllisesti hierojalla Oulussa, useaan kertaan Turussa osteopaatti Leena Piiralla, selän rtg:ssä sekä nyt viimeisimpänä selän magneetissa. Borrelioosia Toralla ei ole ja muutenkin verikokeet on ollut kunnossa. Tammikuussa otetut kuvat selästä lähetettiin lopulta eläinlääkärin toimesta eteenpäin, kun keväällä kipuilu tuntui pahenevan. Alettiin jo epäillä välilevytyrää. Alla radiologin vastaus rtg kuvista:

Hei,

radiologieläinlääkäri Anu Lappalainen vastasi röntgenkuvista seuraavaa:

Oireiden selvittämiseksi neurologin tutkimus ja magneettikuvat selästä ovat jatkosuosituksena, todennäköinen selitys oireille on ns. cauda equina-ongelma tai välilevytyrä - selkäydinhermojen tutkimiseksi magneettikuvaus on tarpeen. Röntgenkuvat ovat nikamien suhteen normaalit, eikä tavallisia perinnölliisiä rakenneongelmia todeta.

Oulussa magneettikuvauksiin pääsee ELL AnuTulokkaan kautta (Ouluvet, kuvaukset saatavilla todennäköisesti elo-syyskuun vaihteessa). Eläinsairaala Aisti Vantaalla on neurologisiin ongelmiin erikoistunut paikka.

Terv. Outi Niemelä, ELL



Sitten alkoikin parin kuukauden odotus, että magneettiin päästään. Magneetti oli juuri muuttamassa uuteen paikkaa, joten odottaa täytyi tai vastaavasti alkaa kysellä aikaa Etelä-Suomeen eläinlääkäriin. Kipulääkitys on mennyt keväästä asti säännöllisesti ja Toran vointi on ollut vaihteleva. Kesällä Tora täytti vasta 5v. Minulla oli vahva tunne, että tässä vaiheessa ei vähässä kummassa luovuteta. Teen Toran eteen kaiken, mitä vaan on järkevä tehdä. Ei ole ollut fiilikset kovin korkealla. Kamalinta oli odottaa eläinlääkärin soittoa koko kesä, että milloin magneettiin päästään. Toisaalta en olisi halunnut mennä, kun lopputulos pelotti, mutta toisaalta tottakai sinne halusin koiran saada.

Magneetissa käytiin pari viikkoa sitten. Alla siitä lausunto:

Kuvauskohde: lanneranka. Kuvauspäivä: 23.9.2015.
Sagittalinen T2W, axiaali(transversaali) T2W, lannerangan alaosa lisäksi T1W ja T1W varjoaineella.

Normaali ranka, normaali selkäydin, normaalit hermojuuret. L7-S1 -välilevyssä rappeumaa, välilevyn ydin on menettänyt vetisyyttään ja on lievästi epäsymmetrinen. Ei kompressiota hermojuuriin kuvissa. Muut välilevyt normaalit.
Tutkittaessa Tora aristi lannerangan tunnustelua ja alueella oli huomattavaa lihasjännitystä. Myös hännännostossa oli selvä aristus. Hoito: Kipulääkitys. Lisäksi myofasciaaliseen kipuun laserhoito, tarvittaessa lisäksi hieronta. Noin 10 kertaa, tai vasteen mukaan. Selkään kohdistuvaa rasitusta vältellään loppuvuosi, muuten liikunta normaalisti. Kontrollikäynti viimeistään kipulääkekuurien lopulla, mutta aiemmin, jos oireet eivät lievity odotetusti.

Anu Tulokas,
Eläinlääkäri



Nyt voi jo pikkuisen huokaista. Eläinlääkäri selvitti, että selässä on ollut välilevytyrä, joka on "purskahtanut" omia aikojaan. Selkää ei tarvitse leikata. Nyt käydään taas hoidoissa ja syödään särkylääkettä. Parin viikon päästä onkin sitten eläinlääkärin kontrolli, katsotaan niitä jatkoja sitten taas silloin tarkemmin.

 


Sirikin on jo 9kk ikäinen. Ollaan käyty säännöllisesti reenaamassa ja agilityn alkeita tällä hetkellä kahlataan. Agi on minun hommia Sirin kanssa ja Miika hoitaa metsästyspuolen. Selkeästi murkkuikä vaivaa tällä hetkellä. Vähän koetellaan, että mitä nyt saakaan tehdä ja onko pakko totella. Nämä kuvat on viime maaliskuulta. Vielä ihan pikkuinen Siri-Piri!



 
Alla vielä kuvia noin kuukauden takaa. Käytettiin koirat soramontuilla, josta löytyi ihana löllikkö, mistä varsinkin Siri nautti täysin siemauksin!









Ja kukas olikaan se pieni ja ruskea, joka vilahti tuolla ylemmässä kuvassa Tiitun kanssa... :-)


Tätä naperoa olen odottanut noin 1,5 vuotta ja täällä se nyt vihdoin on! Koiranetistä pääsee tarkistelemaan sukutaulua: KLIK
Viralliselta nimeltään söpöläinen on Woohoo, mutta tottelee nimeä Skyr. Skyr on sijoituksessa Sanna Lehtoarolta. Tarkoitus on harrastaa ykköslajina agilitya ja siinä sivussa tokoa ja paimennusta mahdollisuuksien mukaan.
Reilun kuukauden päivät Skyr on nyt asunut meidän laumassa ja olen enemmän kuin tyytyväinen tähän pieneen tyttöön. Ehdottomasti kannatti odottaa. Vahvasti tiesin mistä ja minkälaisen harrastuskoiran haluan ja ainakin alku näyttää lupaavalta! Skyr on reipas ja rohkea, olematta kuitenkaan tyhmän rohkea. Hyvin keskittyy harjoituksiin ja osaa myös rauhoittua syliin. Pippuriakin tästä löytyy ihan hyvällä ripauksella ja uskon, että joistakin asioista saatetaan myöhemmin käydä keskustelua. Sirin kanssa nämä on nyt samankokoiset ja leikit käy niillä todella hyvin yksiin. Taitaa tulla melkoinen parivaljakko...
Sannan pentublogista voi kurkata Skyrin alkuvaiheen juttuja ja jatkossa yritän päivittää taas reippaammin kuulumisia tänne omallekin blogille.
Kiitos vielä kerran Sanna tästä pikku mussukasta!!

20.2.2015

Uusi jäsen laumassa

Mitä tapahtuu, jos samassa perheessä asuu paimenkoira ihminen ja terrieri ihminen ja laumassa ei ole yhtään terrieriä?
Meidän uusin vahvistus laumassa:





Viralliselta nimeltään pieni parson narttu on Ratkiller Tinker Bell, joka haettiin kotiin päivää ennen 8 viikkois synttäreitä. Painoa pikkuisella oli hurjat 1,5kg. Kutsumanimen keksiminen ei ole vielä tuottanut minkään elukan kanssa yhtä suurta päänvaivaa, kuin tämän naperon kohdalla! Nimeä mietittiin koko sen kahdeksan viikkoa pentua kotiin odotellessa ja vielä pari päivää pennun saavuttua kotiin. Pyöriteltiin ja mietittiin kaikkea mahdollista. Ja tottakai nimen pitäisi passata jo olemassa olevien koirien nimien kanssa. T-nimeä oli jo aika vaikea keksiä ja alettiin laajentamaan muihin alkukirjaimiin, mikä kuitenkin sointuisi Tiitun ja Toran kanssa. Koska kyseessä on Miikan ikioma pentu, sai lopulta Miika päättää, mikä syntyneestä nimilistan nimistä olisi se paras vaihtoehto. Niinpä pennusta tuli Siri. Nimi on helppo ja napakka ja passaa meidän mielestä pikkuiselle tytölle oikein hyvin. Ja on I:tä niinkuin Tiitussa ja R:ää niinkuin Torassa. Ja passaa myös Sirin isikoiran kanssa, joka on Niki.
Huomenna tulee viikko täyteen siitä, kun Siri tuli meille. Ollaan molemmat ihan hurjan tyytyväisiä tähän naperoon. Siri on reipas ja rohkea eikä jännitä turhaan uusia asioita. Syö ahneesti ja on kivasti kuulolla, kun tehdään pieniä harjoituksia. Tällä hetkellä harjoitellaan istumista ja malttia. Tiitu ja Daimi ystävystyi välittömästi pennun kanssa ja niillä onkin hurjan hauskaa keskenään. Tiitu hoitaa Siriä kuin omaa vauvaa ja ne nukkuukin kimpassa. Tora ja Dimmu tyytyy katselemaan pentua pienen välimatkan päästä, mutta ei niilläkään sen kummemmin ole ollut pahaa sanottavaa uudesta tulokkaasta.
Näillä näkymin Sirin tulevaisuuden harrastukset tulee olemaan metsästys, luolahommat ja agility.

Jouluna käytiin tottakai Itä-Suomessa sukuloimassa. Miikan vanhemmille oli tullut uusi saku, Pimu, Siru- sakun siirryttyä pilven reunalle syksyllä. Pimu on jo aikuinen ja olikin oikein fiksun ja kivan oloinen uusi tuttavuus.

Toran kanssa ollaan oltu nyt jo hyvän aikaa agilitystä totaalisella tauolla. Ilmeisesti kaikki nyt juontaa siihen viime kesän Saariselän kisareissuun, missä Toralla jäi häntä hyppyesteeseen kiinni. Vaikka Toraa huolletaan säännöllisesti ja syksyn aikana pidin taukoja reeneistä, on lihasjumi kaikesta huolimatta koko ajan pahentunut. Tammikuun alkupuolella hurautettiin kaverin kanssa Turkuun. Käytiin reenaamassa Mila Oraveczin vetämissä reeneissä ja seuraavana päivänä koirat kävi osteopaatti Leena Piiran käsittelyssä. Reenit ei sujunut ollenkaan. Oli tunne, että ohjaan ihan vierasta koiraa. Helpot ohjauksetkaan ei tuntunut kulkevan. Leenan käsittelyssä selvisikin, että lihakset on tosiaan niin kovassa jumissa, ettei käsittelyä voitu toteuttaa niin hyvin kuin olisi ollut tarpeellista. Nyt ollaan oltu siitä asti reeneistä pois, käyty melkein viikottain antamassa lihaksille laseria ja käyty ihan vain lenkkeilemässä. Uusi aika Leenalle on taas viikon päästä. Käytin Toran myös eläinlääkärissä, ihan vain varmistamassa kuvaamalla, mikä selän tilanne on tällä hetkellä. Selkä kuvattiin ja todettiin normaaliksi ja terveeksi. Ainut mistä eläinlääkäri kuvista mainitsi, että lantiossa on hiukan vinoutta. Mutta minun mielestä se sama vinous oli jo lonkkakuvausten aikana. Lihasjumiin ja kipuiluun aloitettiin reilu kolmen viikon Gabapentiini 50mg kuuri, joka alkaa olla kohta syöty. Kuurin aikana Tora on ollut hyvävointinen, hyväntuulinen ja kivuton. Käydään vielä ottamassa kaikelta varalta verikokeet borrelioosin poissulkemista varten. Eläinlääkäri suositteli, että jos kuurin jälkeen alkaa taas kipuilu uudestaan, voisi harkita magneettikuvien ottamista.

Lopuksi pari kuvaa Daimista. Ihan on jo aikuisen kissan näköinen!



1.11.2014

Pietu

Kävin pari viikkoa sitten Itä-Suomessa sukuloimassa. Pitihän sitä myös samalla käydä ihastelemassa Pirjon uutta vauvaa. Pietu oli aivan ihana uusi tuttavuus! Mun mielestä on ihan laitonta olla noin söpö... Kuvia kylättelystä:

Pietu pelaa.

Pate.

Pietu ja idolinsa Wallu (the Toran iskä).

Jalmari.






Juoksut

Tora on ollut syyskuun kokonaan reeneistä tauolla. 6.9 aloitti juoksut ja loppua juoksuille ei tahtonut tulla. Käytin Toran eilen Animagissa, koska runsas vuoto ja selkeästi kipeän oloinen koiruli ei vaikuttanut ihan normaalilta. Ensin luulin kärttyisyyden johtuvan selän kipeistä lihaksista, mutta käynti hierojalla paljasti selän olevan jo aika hyvässä kunnossa. Joten kipuilu ei voinut johtua ainakaan selästä. Eläinlääkärissä vatsaa paineltiin, ultrattiin ja otettiin papa- ja verinäytteet. Olihan se pitkä aika odottaa verinäytteen tuloksia, kun eläinlääkärikin heitti ilmoille epäilyn mahdollisesta kasvaimesta. Lopputulemana mitään hälyyttävää ei löytynyt! Tässä lääkärin kirjaus:
"Toran juoksuvuoto on jatkunut epänormaalina yli kolme viikkoa. Kohtu ei vaikuta laajentuneelta, mutta kohdunkaula erottuu normaalia paksumpana. Veriarvot ovat toistaiseksi normaalit. Hoitona aloitetaan antibioottikuuri, jonka lopulla kohtu ja munasarjat on kontrolloitava ultraäänitutkimuksella, ainakin jos vuoto jatkuu. Jos yleisvointi huononee, on jatkotutkimus tehtävä välittömästi."

Täytyy edelleen todeta, että vakuutus on ollut loistava juttu! Juoksuvuoto oli viime yön aikana niukentunut jo huomattavasti, että kai tämä ohi kohta jo menee. Saatiin myös lupa mennä taas reeneihin sekä Toran luottohierojalta että eläinlääkäriltä. Jee! :-)


16.10.2014

Tuplasti synttäripäivä

16.10 on syntynyt sekä Tiitu että Daimi. Tiitu viettää tänään 7v. synttäreitä ja Daimi 1v.

Isompi sankari pääsi paikkaamaan Toraa reeneihin ja humputteli Tiitumaiseen tyyliin. Ihan lystiä oli molemmilla, oli ainakin erilaiset ja rennommat reenit! Ja pitihän synttäreitten kunniaksi tietysti ottaa muutama kuva.

Juhlakalut ja parhaat kaverukset vierekkäin.


Ja kaverikuva mustin kanssa.

...ja pelleilykuva :-)